ELÄMÄNPUU

   "Miss on tulta tuuiteltu,
    vaaputettu valkeata?
    Tuolla taivahan navalla,
    kuulun vuoren kukkulalla."
           (suomalainen tulensynty runo)
                                                                                   

Uno Harva: ELÄMÄNPUU uskontotieteellisiä tutkielmia.  Uno Harvan perikunta ja SKS, Riika 2019.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on julkaissut viime vuosina ahkerasti mytologiatutkimuksen merkkiteoksia uusintapainoksina. Uno Harvan  v.1920 (silloin vielä nimellä Holmberg) ilmestynyt Elämänpuu jatkaa kansallisen kirjasampomme hienoa uusintasarjaa. Aikoinaan uraa uurtaneessa teoksessa kuvattiin muinaisen elämänpuu myytin aiemmin tuntemattomia historiallisia juuria ja ulottuvuuksia uuden tutkimusmetodin avulla.  Kirja on kotimaisen myyttitutkimuksen klassikko.

Seitsemän pienoistutkielmaa menneiden aikojen myyttisistä maailmankuvista sisältänyt teos on jatkoa saman kirjoittajan Jumalauskon alkuperä -teokselle (1916). Elämänpuu julkaistiin alunperin Otavan kustantamana, joskin tutkijan piti itsekin osallistua teoksensa kustannuksiin omasta kukkarostaan sillä painatus oli kallista ja odotettavissa ollut menekki vähäinen. SKS:n uusi painos, kovakantinen tyylikkäästi toteutettu ja kuvitettu 157 sivuinen tiivis tutkimuskokoelma sisältää myös perusteellisen lähdeluettelon ja uskontotieteen emeritusprofessori Veikko Anttosen jälkisanat. 

Uno Harvan opettaja ja kollega, professori Kaarle Krohn ei kannattanut teoksen julkaisemista. (Krohn tunnettiin kristinuskon puolustajana ja hänen mielestään keskiajan kristilliset legendat olivat elämänpuun myyttien perusta.)  Lahjakkuutensa ja pätevyytensä jo monissa aiemmissa tutkimustöissään osoittanut Harva  oli kuitenkin tyytyväinen tutkimuksensa tuloksiin. Hän oli vaimonsa kertoman mukaan  vakuuttunut uuden teoksensa sisältämien  myyttitutkielmien käänteentekevyydestä oman aikansa uskontotieteessä. "Uno itse sanoo että sen kirjan esilletuoma keksintö hänen alallaan on suurin ja ihmeellisin, jonka hän koskaan voi tehdä ja että sen koko juoni on niin kauvaskantava ja uusi uskontotutkimuksen alalla." Elämänpuun pienoistutkielmien myötä Harva tuli luoneeksi uuden uskontotieteellisen tutkimussuunnan, joka nimettiin myöhemmin 1930-luvulla uskontofenomenologiaksi. Uuden tutkimussuunnan perusta oli eri aikakausien uskontojen ja kulttuurien analyyttisessa vertailussa ja siihen perustuvissa päättelyissä. Teoksen saksankielisen laitoksen julkaisemisen jälkeen Harvan teoksesta tuli esikuva monille alan myöhemmille tutkijoille.

Anttosen mukaan "Harvan tavoitteena oli esittää tiivistetysti myytteihin kodifioidut "uskomukset ja unelmat", joihin ihmiskunta on säilönyt kuvansa maailmankaikkeudesta ennen tiedon maailmassa tapahtunutta kopernikaanista vallankumousta. Harvan tarkastelussa myös kristillisten kirkkojen kosmologia tukeutui muinaisajan myyttiseen maailmankuvaan. (...) Samalla se on Harvan kokonaisselitys ihmiskunnan kosmologisesta mielikuvituksesta ja teoria myyttipohjasta, jolle maailman uskontoperinteiden peruskuvasto on rakentunut vuosituhansien saatossa." 

Uno Harvan alan klassikon tutkimuskuvausten myötä lukijalle avautuu vanhojen ja vieläkin vanhempien - siis muinaisten - Elämänpuu myyttien kiehtova maailma. Teoksen aiheina ovat Maailmanpatsas, Baabelin torni, Elämänpuu, Paratiisin virrat, Äitijumalatar, Elämänlanka ja Kohtalo.   Kaikki tutkimuskohteet kutoutuvat tavalla taikka toisella yhteisen teeman, "ihmiskunnan ihmeellisimmän satuluomuksen"  eli elämänpuun myytin ympärille.

Egyptiläinen piirros, jossa vainaja elämänveden lähteen ja sen partaalla kasvavan puun ääressä.

PUIDEN KUNINGAS

Harvan tarkastelujen lähtökohtana on muinaisen ihmisen kokemus maan ja taivaan, ihmisten ja jumalten maailman yhdistävästä - aina korkealle Pohjantähteen saakka ulottuvasta - valtavasta maailmanpatsaasta (maailmanvuori, maailmanpilari, maailmanpuu).  Tämä mahtava taivaankantta kannatteleva patsas, vuori tai puu on monissa mytologioissa kuviteltu maakehän keskipisteeseen. Altailainen taru kertoo mm. kuinka maan navalla, "kaiken keskipisteessä kohoaa maan puista korkein, hopeakuusi jättiläinen, jonka latva ylettyy ylijumalan Bai-Ylgönin asunnoille". - Kosminen puu, elämänpuu, eroaa maailmanpatsaasta tai -vuoresta kuitenkin siinä että se on oksallinen, elävä puu; se on tuore ja mehevä ja sen hedelmistä nauttiminen antaa kuolevaiselle ikuisen elämän. Monet Itä-Euroopan kansat runoilivat metsän keskellä kummulla kasvavasta jättiläiskoivusta, jonka juuret kiertävät maan yli ja oksat piirittävät taivaan. Myös Minusinskin tataarit runoilivat ihmeellisestä koivusta: 

"Kahdentoista taivaan puhki 
kasvaa vuoren kukkulalla
koivu ilman auterissa.
Kultaiset on koivun lehdet,
kultainen on koivun kuori,
maassa juurella sen allas
täynnä elämän on vettä,
altahassa kultakuppi...."

Skandinavien Edda runoudessa kerrotaan "kaikista puista suurimmasta ja parhaimmasta", Yggdrasil -saarnesta, jonka "oksat verhoavat koko maailman ja kohoavat taivaan yli, jonka runko on valkoisen nesteen peittämä" ja "joka horjuu vasta maailman lopulla".  Ikuisesti viheriöitsevän puun alla on ihmeellinen lähde Urdarbrunn, jonka ääressä puun juuriston alla asuu kolme synnyn- ja kohtalonsäätäjärtä, Nornaa.  Edda kuvailee myös kotkan elämänpuun latvaan ja Nidhugg-käärmeen sen juurien alle.  Nämä ovat Harvan mukaan kiinteästi myös aasialaisen elämänpuumytologian piirteitä: "(...) näemme usein nämä kaksi olentoa, joista käärme on varmaankin maan syvyydessä piilevien voimien edustaja ja kotka taivaan korkeimman vallan vertauskuva."

EFESOLAINEN ARTEMIS

Paratiisi on sijainnut maailman keskuksen ympärillä ja elämänpuu paratiisin keskellä. Puu on taruissa sijoitettu elämänvettä, hunajaa tai maitoa pulppuilevan lähteen, järven tai meren partaalle.  Elämänpuun juurella tai  lähteen äärellä on ollut hallitsevana hahmona jumalanäiti, äitijumalatar (sumerien Ninharsag, Babylonian Istar, syyrialaisten Astarte, persialaisten Anahita, fryygialaisten Kybele, kreikkalaisten Artemis, roomalaisten Diana). Palvottu äitijumalatar on on ollut mahtava jumalatar; kaiken synnyttäjä, elättäjä ja kohtalon määrääjä. - Harva luonnehtii tämän salaperäisen äitihahmon alkuperän selvittämistä yhdeksi uskontotieteen vaikeimmista tehtävistä. Tutkimustyönsä tuloksena hän päätyy näkemykseen että "itämaisten kansojen suuri äiti alkuaan on ollut kosmologisesti kuviteltu maakehä, jonka napa on kaiken elämän lähde ja kaikkien synnyttävien voimien vertauskuva."      

Harva tutkailee ja vertailee myös muinaisten seemiläisten, Babylonian, Intian, Etu-Aasian, Egyptin, juutalaisten ja kristittyjen paratiisimyyttejä. Erityisen huomion saa jakuuttien kansanrunouden tarusto.  Harvahan liikkui laajalti pohjois- ja itä-Siperian alkuperäiskansojen parissa, ja varmaankin jakuuttien mytologiasta löytyi luontevasti jonkinlainen kiinnekohta Elämänpuunkin pienoistutkielmiin. 

Jakuuttien tarussa on ikuisen elämän antavan puun ympäristö, paratiisi, ensimmäisen ihmisen, Valkoisen nuorukaisen asuinpaikka. Tämä jakuuttien kantaisä on nimeltään Äräidäh-buruidah-ar-soghotoh (´vaivojen ja syiden alainen yksinäinen mies`). Maailmaan ilmaannuttuan hän haluaa tietää olemassolonsa syyn. Kerrotaan että hänen edessään on "puiden kuningas joka kasvaa ruohikon keskellä. Tämä puu jonka yläpuolella häilyy sininen ilma on niin vanha ettei sen vuosisatoja voida laskea. Sen juuret ulottuvat manalan läpi ja sen latva kohoaa yhdeksän taivaan puhki." 

ASTARTEN PYHÄKKÖ BYBLOKSESSA

Muinaiset persialaiset uskoivat elämänpuun sijaitsevan maailman rautaisen keskusvuoren, Hara-berezaitin, huipulla. Vuorella sijaitsevan elämänpuun alla on elämänlähde, Ardvisura, ja iranilaisten ihana paratiisi.  Täällä oleskelee myös Gajomartan, ensimmäinen ihminen, "valkoinen olento". - Raamatun klassinen paratiisikertomus jää teoksessa yllättävän vähälle huomiolle. "Ja Herra Jumala kasvatti kaikkinaiset puut, ihanaiset nähdä ja hyvät syödä ja elämänpuun keskelle paratiisia." Ja samoin kuin muinaisten persialaisten ja myöhemmin jakuuttien vanhassa tarussa käyskentelee ensimmäinen ihminen elämänpuun äärellä myös raamatun paratiisikertomuksessa. Myyttien elonpuun ravinto antaa  kuolemattomuuden ja yhteistä niille on myös juurien alta pulppuava elämänvesi. Näin kuvastuu Harvan mukaan muinaisten seemiläisten uskomus myös raamatun kertomuksista. Harva päätyykin johtopäätökseen että "jakuuttien tarut ja raamatun kuvitelmat juontavat juurensa samasta kanta-aiheesta". Näihin tosiasioihin viitaten Harva toteaakin: "Tarumme iranilaisen sivistysvirtauksen mukana on kulkeutunut turkkilaistatarilaisille kansoille ja jakuuttien mukana vaeltanut aina etäiselle Lena-joelle asti." Näin on pelastunut nykypolville arvokas henkinen perintö iranilaisten ja muinaisten etuaasialaisten muinaisista mytologioista.

Raamatulle ja Koraanille yhteistä myyttiä paratiisin elämänpuun rinnalla kasvaneesta  hyvän ja pahan tiedon puusta  ja sen hedelmän syömisestä aiheutunutta syntiinlankeemusta Harva ei käsittele tässä yhteydessä lainkaan. (Elämänpuun juurella lymyilevästä käärmeestä tosin kerrotaan mm. Eddan yhteydessä.)  - Myytti paratiisista ja elämänpuusta epäilemättä täydentyy kertomuksella hyvän ja pahan tiedon puusta ja syntiinlankeemuksesta, jos tahdomme ymmärtää ihmisen ja ihmiskunnan tajunnankehitystä ja kohtaloa nimenomaan myyttien valossa. Mooseksen kirjan Edenin kertomus yhdessä ihmiskunnan tulevia vaiheita hahmottavan Johanneksen Ilmestyskirjan kanssa on ymmärtääkseni tässä mainio henkinen työkalu.  Hengentiede on toki avuksi myyttien kuvasisältöjen selkokielelle kääntämisessä ja käsittämisessä.

MIKÄ ON MYYTTI?

Mutta mitä sitten myytit ja mytologiat lopultakin ovat? Onko niiden tutkimisesta ja ymmärtämisestä mitään hyötyä nykyajassa? Onko myytteihin eläytyvä ihminen kenties vaarassa jäädä niiden myötä  "elämään menneisyydessä", kiinnittyä väärällä tavalla menneisyyden kuvatietoisuuteen? 

Otavan uuden sivistyssanakirjan mukaan myytti (kreik. mythos, puhe kertomus,taru) on kuvitelma, uskomus, kertomus, satu; jumaltaru, kertomus jumalista tai yliluonnollisista olennoista tai esim. maailman synnystä. - Myytit ja mytologiat ovat kiehtoneet ja askarruttaneet ihmisten mieliä lapsista vaariin aina ja kaikkialla. Mitä kauemmaksi historiassa mennään sitä merkityksellisempiä myytit ovat olleet sekä ihmisyksilön että yhteisön olemassaolon kannalta niin arjessa kuin juhlassa. Esikäsitteellinen, muinaisajan ihmistajunta on elänyt unenomaisesti myyttisissä mielen voimakuvissa, elämyksissä ja tunnoissa, yhteisessä elämänvoimien maailmassa muiden kanssa. Muinaisuuden voimakuvien rikas sisäinen maailma on nykyajan ihmisellä tiivistynyt ja kuihtunut haaleisiin mielikuviin ja ajatuksiin mutta tulevaisuudessa saavutamme jälleen kyvyn luoda henkisiä voimakuvia, imaginaatioita, mutta silloin aikaisempaan verrattuna täysin tietoisesti, minuuden sydämenvoimiin perustuen.   - Vaikka myytit ovat saaneetkin jälkipolville säilyneen ilmiasunsa kertomuksina, satuina, taruina, mytologioina niin niihin kätkeytyy selvästikin paljon enemmän uskoisikaan;  myytit ja mytologiat kertovat yleensä myös jotain olennaista paitsi koetun todellisuuden luonteesta niin myös itse kokijan tajunnan kokemistavasta, laadusta ja sisällöistä (ja ehkä kyseisen aikakauden ihmisen laadusta yleensäkin).

"Mitä siis myytit ovat?  Ne ovat hengen, tiedottomasti luovan sielun tuotteita. Sielu noudattaa luovassa toiminnassaan tiettyjä lakeja.  Voidakseen luoda sen täytyy toimia johonkin määrättyyn suuntaan. Mytologisella tasolla se luo kuvia. Nämä kuvat rakentuvat sielullisten lakien mukaisesti. Voisi myös sanoa: kun sielu kohoaa mytologisen tietoisuuden tasolta korkeampiin totuuksiin, on näissä totuuksissa sama leima kuin aikaisemmin myyteissä sillä ne ovat syntyneet saman voiman vaikutuksesta." (Rudolf Steiner:  Kristinusko ja vanhan ajan mysteeriuskonnot, s.57. Hki 1977)  - Steinerin mukaan kuvatietoisuus toimii ikäänkuin kasvualustana ajattelevan tietoisuuden kehitykselle, ajatuksissa ja käsitteissä elävän totuuden puhtaasti henkisen laadun tietoiselle oivaltamiselle ja kokemiselle.   

Maailman kansoilla on tunnetusti yhteinen mytologinen menneisyytensä. Professori Anttonen pohtiikin teoksen jälkisanoissa kuinka mytologisen ajattelun ymmärtäminen voisi olla avuksi nykyajan ihmiskunnan uhkakuvien (ilmaston lämpeneminen, biodiversiteetin köyhtyminen, koronapandemia jne.) kohtaamisessa ja ratkaisemisessa.  Mikä on Uno Harvan Elämänpuu tutkimuskokoelman  merkitys nykyajassa?  "Kirjan uudelleen julkaisu auttaa nostamaan näkyville elämänpuu- ja maailmanpuumytologian eriaikaiset ilmentymät, mutta myös asettamaan nykypäivän globaalit ongelmat, kuten ilmaston lämpenemisestä johtuvat kysymykset, maapallon tilasta historialliseen perspektiiviin. (...) Meidän on hyvä kysyä ehkä lapsellisilta tuntuvia kysymyksiä, kun pohdimme arvojamme ja valintojamme tässä kovien faktojen maailmassa. Miten hoidamme omaa elämänpuutamme täällä Pohjantähden alla?"

ARI HARMANEN