kirja-arvio (Takoja 1/2022): 

MATHIAS WAISIN KIRJEITÄ ANTROPOSOFIALLE

    Mathias Wais: Voi, rakas Antroposofia. Kirjeitä ystävälle. (Ach Du Liebe Anthroposophie, Info3 Verlagsgesellschaft 2020.)   Suom. Sirkka Ranne, toim. Pentti Aaltonen. Suomen antroposofinen liitto 2021.

Kuka sinä oikein olet, kunnioitettu ystävämme Antroposofia ja missä sinä majailet? Oletko nykyään vain omassa tarkkaan vartioidussa kammiossasi pölyttyvä dogmaattinen oppi joka edellyttää kannattajiltaan auktoriteettiuskoa ja kuuliaisuutta hierarkkiselle järjestelmälle? Oliko Rudolf Steiner erehtymätön? Onko antroposofialla tulevaisuutta rajuin harppauksin teknistyvässä ja digitalisoituvassa maailmassamme? 

Näitä ja useita muitakin antroposofiselle liikkeelle ajankohtaisia kysymyksiä tarkastelee Mathias Wais mainiossa, vaatimatonta fyysistä kokoaan henkisesti huomattavasti suuremmassa kirjassaan.  Kirjan 35 napakkaa mutta ystävällistä kirjettä Antroposofialle, rakkaalle ystävälle, on tarkoitettu pohdiskelun virikkeiksi ja keskustelun avauksiksi.  Kansilehdeltä löytyy tekijän ja kustantajan yhteystiedot, jonneka lukijat voivat lähettää omia kommenttejaan ja kysymyksiään. Waisin kirjanen osoittaakin tervehenkistä pyrkimystä vuorovaikutteisuuteen eri tahojen, toimijoiden ja rivijäsenten kesken. Kirjan julkaisemisen yhtenä motiivina on varmaankin kirjoittajan kokemus kuinka "suuressa osassa antroposofista miljöötä hiipuu nykyään kaikki leikinomainen, tunnusteleva, kokeellinen suhtautuminen Steinerin henkisen maailman kokemuksia koskevia selontekoja kohtaan. Antroposofisten sisältöjen suhteen ei voi menetellä luovasti niin kauan kuin nämä sisällöt pyrkivät olemaan absoluuttisia, ankaran yhteisön varjelemia." (s. 94)

Keskusteluja täti Albertan kanssa

Kirjoittaja käy monessa kirjeessään värikästä ja hauskaakin dialogia vanhemman antrosukupolven täti Albertan kanssa.  Temperamentikas täti on ´perinteisemmän` antroposofian kannalla, kannanotoissaan konservatiivisempi ja vanhoihin muotoihin pitäytyvä.  Kirjan kertojaminä puolestaan kurkottaa puolestaan rohkeassa – etten sanoisi paikoin jopa uhkarohkeassa! – etunojassa tulevaisuuteen ja uusiin visioihin.  Rohkeita kysymyksenasetteluja, antroposofisten nykykäytäntöjen kyseenalaistamista ja kovaakin arvostelua sisältävä teos haastaa lukijaa ajattelemaan ja arvioimaan asioita itse, ottamaan selvää ja keskustelemaan. – Täti Albertan ja kirjoittajan hedelmällisessä dialogissa nousevat kiintoisasti esiin vanhemman ja nuoremman antrosukupolven eroavaisuudet suhtautumisessa antroposofiaan. 

Kirjan tekijä, tietokirjailija ja psykologi Mathias Wais on syntynyt 1948. Hän on opiskellut psykologiaa, judaismia ja tibetologiaa, valmistunut diplomipsykologiksi. Hän on saanut myös psykoanalyyttisen koulutuksen ja tutkinut antroposofiaa. Wais johti Dortmundin neuvontakeskusta lapsille, nuorille ja aikuisille vuoteen 2012.  –  Kirjoittajan monipuolinen tausta näkyy myös käsillä olevan kirjasen lähestymistavassa. Wais ei erehdy ylistämään antroposofian ylivertaisuutta muihin katsomuksiin nähden eikä yritäkään tehdä antroposofiasta minkäänlaista pelastusoppia. Päinvastoin, hän tarkastelee antroposofiaa tarkkanäköisesti mutta hyväntahtoisen kriittisesti, myös aidosti arvostaen, vertailee ja penää antroposofeille enemmän avoimuutta ja kiinnostusta muihin maailmankatsomuksiin. 

Hengentiede?

Antroposofit puhuvat maailmankatsomuksestaan usein tieteenä.  Mutta onko hengentiede oikeasti tiedettä sanan nykyaikaisessa merkityksessä?  "Steiner ja hänen oppilaansa pitävät sinua tieteenä. Steiner kutsui sinua joskus myös salatieteeksi mutta puhui useimmiten yksinkertaisesti hengentieteestä. Ehkä 1900-luvun alussa sen saattoi vielä hyväksyä." (s. 14) Mutta ajat ovat muuttuneet ja tieteen tekemisen perusteita määrittävä tietoteoriakin on nykyään hieman erilainen kuin 100 vuotta sitten. Tieteellisten metodien ja tutkimustulosten on oltava intersubjektiivisesti, yhteisöllisesti, todennettavissa ja toistettavissa (vertaisarviointi, seurantatutkimukset).  Voi kysyä, onko ikinä kuultu hengentieteen vertaisarvioiduista seurantatutkimuksista? "Steiner sen sijaan kutsui tieteeksi tai hengentieteeksi sitä minkä hän näki. Hän. Ja nimenomaan vain hän.  Onko koskaan esiintynyt Steinerin oppilasta joka olisi yltänyt vastaavanlaiseen näkemiseen kuin mestari?  Se mitä Steiner kutsuu hengentieteeksi, "juuri täksi" hengentieteeksi, on hän, on hänen tapansa kokea ja ymmärtää asiat."  (s. 14)  

Ehkä Wais kuitenkin kritisoi hengentieteen ´tieteellisyyden` perusteita liiankin jyrkästi ottamatta huomioon hengentieteen erikoislaatua.  (Vaikka totta tietenkin on että modernin yliopiston tutkijakollegiolle hengentiede ei täytä tieteen vaatimuksia, ei siis ole ns. salonkikelpoinen.)  Mielestäni täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Steinerille tieteellisyys merkitsi ennen kaikkea tutkijan luonnontieteille ominaista objektiivista ja järjestelmällistä asennetta sekä tietoista empiriaa, kokemuksellisuutta, sisäistä, sielullis-henkistä maailmaa tutkittaessa. (Reijo Wilenius: Tuntemattoman tutkija (1995), s. 79.) Eikä loppujen lopuksi ole Steinerin syy etteivät hänen seuraajansa ole kyenneet läheskään samankaltaisiin hahmotuksiin ja henkisten havaintojen laajuuteen ja syvyyteen kuin mestari aikoinaan. 

Lahko?

Wais näkee että aikamme antroposofiaa uhkaa eristäytyminen, aatteellinen jähmettyminen ja lahkolaistuminen.  Näistä negatiivisista tendensseistä hän kirjoittaa tyylilleen uskollisesti, rohkeasti ja sumeilematta säilyttäen kuitenkin suhteellisuudentajunsa ja arvostuksensa Steinerin elämäntyötä ja sen päämääriä  kohtaan. – Antroposofian kannattajien vuorovaikutus, dialogi kulttuurin eri toimijoiden ja maailmankatsomusten välillä olisi tärkeätä myös antroposofian itsensä kannalta (niin kuin jo Steinerkin korosti).  Mutta kuinka usein ja kuinka paljon näemme antroposofian edustajia julkisissa keskusteluissa esimerkiksi mediassa tai muilla foorumeilla?

´Ulkopuoliset` kokevat antroposofian usein vaikeasti lähestyttävänä lahkona, ´steinerilaisuutena`. Tämän ehkä hieman ylimieliseltäkin vaikuttavan ihmisyhteisön outoa ajatusmaailmaa on monen työlästä ymmärtää; ikään kuin antroposofit omasta aatteestaan puhuessaan käyttäisivät eri kieltä kuin muut! – Antroposofia näyttäytyy tästä perspektiivistä kuin monoliittisena, betoniin valettuna valmiina oppina, jonka ydinsisällöistä ovat parhaiten selvillä vain  Steinerin henkistä perintöä vartioivat ´pidemmälle ehtineet`.  "Dogmaattisten puolien takia monet pitävät sinua todennäköisesti uskontona. Mutta siinä tapauksessa kommunismikin olisi uskonto. Tosin, niinkuin sillä myös sinulla on kannattajia jotka käyttäytyvät lahkolaisten tavoin tietäen paremmin, rajaten, poistaen kuten verkkopalvelu ZK:n toimitsijat. Uskonnonomaisia piirteitä on myös siinä, kun Steinerin esityksiä yksinkertaisesti uskotaan kyselemättä." (s. 69)

Mutta tämä kaikkihan on selvästikin täsmälleen päinvastaista kuin Steiner alun perin tarkoitti! Antroposofiaa ei ymmärtääkseni todellakaan tarkoitettu miksikään lahkoksi vaan kulttuurivirikkeeksi, jonka avulla ihmisyksilöt voivat yksin ja yhdessä kehittää vapaasti omaa ihmisyyttään, lähestyä tietoisesti henkistä maailmaa ja luoda vähitellen oman henkisen luomiskertomuksensa, oman ´antroposofiansa`.  Antroposofinen seura perustettiin Steinerin aloitteesta vapaaksi seuraksi, ihmisyhteisöksi, johon voi kuulua kuka vain uskonnosta, ihonväristä, kansallisuudesta, maailmankatsomuksesta riippumatta. Antroposofiassa on kyse yleisinhimillisestä, universaalista kulttuurivirikkeestä, jonka ei pitäisi antaa jäykistyä dogmaattisiksi opinkappaleiksi eikä kanonisoitua ylhäältä alas johdetuksi hierarkkiseksi oppijärjestelmäksi, lahkolaisuudeksi. Steiner, jos kuka, oli eettinen individualisti, jonka työllä oli kuitenkin kestävä sosiaalinen motiivi ja perusta.  "Ensimmäisen Goetheanumin katossa oli kirjoitettuna värikkään kupolimaalauksen sisällä sana MINÄ. Minuus, yksilö, on ylin ja ainutlaatuinen instanssi. Yhteisön tehtävä on Steinerin mukaan edistää yksittäistä ihmistä. Niin kauan kuin me annamme missä tahansa yhteisössä etusijan yhteisesti hyväksytylle tai tunnetulle maailmankatsomussisällölle ennen yksilöä, emme tätä edistä." (s. 49-50)

Steiner henkilönä

Rudolf Steiner oli epäilemättä poikkeuksellinen ihminen, sitä ei taida kiistää kukaan.  Aikalaiskuvausten mukaan hän oli paitsi monipuolisesti lahjakas niin myös lämminhenkinen ja uskomattoman uuttera.  "Miten on mahdollista että hän tiesi sanoa jotakin suorastaan kaikkiin kysymyksiin? Enkelihierarkioista sosiaalisten, taloudellisten, pedagogisten samoin kuin lääketieteellisten kysymysten kautta aina mehiläisten maailman näkökohtiin asti? Hän paneutui aina kysymyksiin. Tietääkseni hän ei koskaan sanonut: ´Sitä minä en tiedä.` Ja kaikki oli syväluotaavaa - tai paremminkin korkealta luotaavaa, ja ymmärrettiin häntä sitten tai ei, haluttiin häntä uskoa tai ei, koskaan ei mikään ollut sanottu vähän sinne päin." (s. 59)

Wais ei kuitenkaan jumaloi Steineria ja kieltäytyy palvomasta häntä henkilönä.  Hänen mukaansa Steinerkin oli erehtyväinen ja hänellä oli Waisin mielestä myös pimeä puolensa. Wais kirjoittaa että Steiner puhui joskus "typerästi" juutalaisista ja tummaihoisista: "Steinerin väite että ´nykyajan neekeri` on lapsenomainen ja että ´neekeri` on vaistonvarainen koska maailmankaikkeuden lämpö kiehuu hänessä, eivät ole todiste edistyksellisestä ihmiskuvasta." (s. 92) Hän mainitsee myös Steinerin erään kirjoituksen:  "Lokakuussa 1918 hän kirjoitti esipuheen Karl Heisen kirjoitukseen, jossa tämä pani juutalaisten, teosofien ja vapaamuurarien syyksi ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen.  Steiner jopa kustansi tämän pamfletin julkaisun.        – Mielestäni tämä pitäisi nähdä niin, että hän erehtyi tässä aivan valtavasti. Voiko hänen muun toimintansa edistyksellisyydelle silti antaa tunnustusta?" (s. 89)  - Toki on muistettava, että esim. sanan ´neekeri` käyttö oli vielä aivan normaalia kielenkäyttöä Steinerin aikaan.  Mutta mitä Karl Heise Waisin mainitsemassa pamfletissa sitten tarkkaan ottaen kirjoitti ja tarkoitti? Samoin Steinerin kirjoittaman esipuheen eksakti sisältö jää hämärän peittoon. Erityisesti tässä kohtaa olisinkin kaivannut kirjaan joitakin konkreettisia lähdeviitteitä Steinerin lausumista ja tekemisistä niin kuin myös yllä mainitusta Heisen kirjoituksesta. Lähdeviitteet ja lähdekritiikki valitettavasti loistavat kirjassa muutenkin poissaolollaan. 

Mutta vastaisin Waisin yllä esittämään kysymykseen lyhyesti:  totta kai Steinerin edistyksellisyydelle voi, ja pitää antaa tunnustusta! Ja toki Waiskin toisaalla toteaa Steinerin ihmiskäsityksen merkityksen ja kuinka esim. Steinerin käsitys naisten oikeuksista oli huomattavasti aikaansa edellä, niin kuin epäilemättä hämmästyttävän monet muutkin asiat Steinerin laajassa elämäntyössä.

----------------------------

Kirjeitä Antroposofialle on sydämellisen huumorin ryydittämä oivaltava, paljon nähneen ja kokeneen maailmankansalaisen puheenvuoro. Waisin radikaalit ajatuskulut rohkeine kysymyksineen ja värikkään vivahteikkaat, joskus tarkoituksellisesti koomisetkin tulevaisuudenkuvat saavat lukijan paikka paikoin hymyilemään, jopa nauramaan ääneen.  (Täytyy sanoa että tuskin ikinä olen viettänyt niin hauskoja hetkiä antroposofisen kirjan äärellä kuin tämän.)  – Waisin Kirjeitä rakkaalle ystävälle Antroposofialle ei kuitenkaan ole missään nimessä sinänsä naurettava. Päinvastoin, ajankohtainen teos sisältää vakavaa asiaa ja punnittuja, tarkkaan harkittuja kysymyksenasetteluja omakohtaisen pohdiskelun ja laajemmankin keskustelun sytykkeeksi.

Ari Harmanen

 

LÄHIKUVASSA PENTTI AALTONEN

Ari Harmanen ja Laura Krook

Antroposofisen liiton pitkäaikainen työntekijä Pentti Aaltonen jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle viime keväänä. Aaltonen on tehnyt hienon työuran Takojan päätoimittajana, kirjoittajana, kääntäjänä ja kirjojen julkaisutoimittajana. Kävimme lokakuun sateisena päivänä haastattelemassa pitkän linjan antroposofia hänen kotitanhuvillaan Loimaalla. - Haastattelu on julkaistu Takojassa 4/2021 ( https://takojalehti.fi/).

Pentti ja isoisä Alfred Aaltonen 1886-1927 kuva: AH 

Menneisyys on läsnä Pentti Aaltosen nykyisessä asuinpaikassa, edesmenneen isänsä 1950-luvulla rakentamassa omakotitalossa Loimaalla. Pihapiiri rakennuksineen, huonekalut ja esineet ovat muistuttamassa kasvuvuosista ja perhe-elämästä turvallisen kodin suojissa 18-vuotiaaksi asti. Talo on nyt siirtynyt Pentin haltuun, ja syksyn lehtien haravointi pihalla on ollut osa ulkoilua viime aikoina. Helsingistä muuton ja monenlaisten käytännön toimien ohella hän on jatkanut etätyönä kirjojen julkaisutoimintaa.

Pentti Aaltonen kokee että omien vanhempiensa elämään liittyvien asioiden muistelun myötä myös Suomen historian pidemmät kaaret alkavat paremmin hahmottua ja konkretisoitua. Hänen vanhempansa Paavo ja Jenny Aaltonen olivat varsinaissuomalaisia, isä alkuaan Paattisilta ja äiti loimaalaisesta maalaistalosta. Isä Paavon varhaisvaiheisiin liittyy orvoksi jääminen, nuorukaiseksi vartuttua jatkosotaan joutuminen. Loimaan viljavaraston työntekijänä pitkän uran tehnyt isä eli keittäjänä työskennelleen äidin kuoleman (1982) jälkeen leskenä talossa omaan liikenneonnettomuudessa tapahtuneeseen kuolemaansa (1998) saakka.

Pentti kertoo olleensa lapsena pitkään ”unelias, ei kovin tietoinen”. Leikkitoverina oli varhaisvuosina naapurin poika. Paikalliseen oppikouluun hän "tuli pyrkineeksi" lähinnä äidin kannustuksen ansiosta. Aluksi hieman tahmea koulunkäynti alkoi vähitellen sujua. "Huomasin pärjääväni erityisesti matematiikassa, josta oppiaineena tykkäsin. Melko huonoa itsetuntoa kohensi, kun huomasi ymmärtävänsä jotakin sellaista vaikeanakin pidettyä kuin matematiikka. Ajattelussa saattoi liittyä johonkin itseä laajempaan, se oli eräänlainen vertailukohta: en ole täysi nolla kuitenkaan! Yleistieto ja historia kiinnostivat erityisesti. Koulukirjojen ohella luin mm. ufoista, historian suurmiehistä ja nuorempana Tarzanin seikkailuista. Ernest Thompson Setonin ’Eläinten sankareita’ kosketti.” Lukuharrastus laajeni lukioaikana kattamaan yleistietoa kaikilta aloilta. Aaltonen kirjoitti hyvin arvosanoin (5 laudaturia) ylioppilaaksi v.1977. Teoreettisen fysiikan opinnot Turun yliopistossa alkoivat saman vuoden syksyllä. Opintoihin sisältyi vuoden kestänyt intensiivinen jakso kvanttifysiikan parissa. Hän ajatteli fysiikan antavan laajan pohjan asioiden ymmärtämiselle.

Nuoruusvuosien totuuden etsimisestään Pentti sanoo: ”En kokenut olevani ateisti, mutta luterilainen uskonto ei tarjonnut minulle juuri mitään, vaikka uskonnonopettaja Kalle Ylikännö oli erittäin sympaattinen. Lukiossa nousivat esiin maailmanuskonnot. Silloin ajattelin, että miksi jonkun pitäisi olla luterilainen vain, koska on sattunut syntymään tänne.” Teoreettinen fysiikka ei kuitenkaan vastannut hänen perimmäisiin kysymyksiinsä olemassaolon luonteesta.

Liittoon töihin

Pentti Aaltonen opiskeli Snellman-korkeakoulun yleisopintovuodella 1982–83. Tämän jälkeen hän sai työtarjouksen Antroposofisen liiton taholta uuden painokoneen käyttöön perehtymisestä ja käyttämisestä. Iso kone oli kuitenkin Uudenmaankadun tiloihin pitemmän päälle sopimaton. Innokas Pentti sen sijaan oli tehtäviinsä sopiva, ja hän laajensikin vuosien mittaan osaamistaan julkaisujen toimittamisen eri työvaiheissa. Hän aloitti työt liiton suunnittelusihteerin Matti Kuuselan apulaisena ja Takoja-lehden taittajana sekä toimituskunnan jäsenenä. Vuonna 2002 hänestä tuli Takojan pitkäaikainen päätoimittaja viime vuoteen asti. Antroposofisen liiton julkaisutoimittajana Aaltonen on toimittanut yli 150 kirjaa, ja tämä työ jatkuu yhä.

Pentti muistelee erityisellä lämmöllä Markku Maulan kanssa peräti 28 vuotta liiton toimistolla kestänyttä hedelmällistä yhteistyötä ja lounastaukojen hyviä keskusteluja. Kaverukset ovat olleet aktiivisia toimijoita myös Torstai-iltojen keskusteluklubien järjestäjinä yhdessä Natalia Haarahiltusen kanssa. 

”Se oli meiltä vuosina 2009–2020 yritys vapaamuotoisemman keskustelun aikaansaamiseksi antroposofisesta näkökulmasta. Välillä tuntui kuitenkin, että Torstaiklubi oli osalta antroposofiasta kiinnostuneita saanut jonkin leiman, ja vuosien kuluessa erilaisia näkökulmia edustavien määrä väheni, mikä oli surullista ja vastoin tarkoitustamme. Omiin kuppikuntiin lokeroitumisen vaara on omissakin piireissämme olemassa. – Helsingin antroposofisessa työpiirissä olen ollut vuosikaudet suunnitteluryhmässä. Koin mielekkäänä sen, että saatoimme kutsua erilaisia antroposofisia puhujia viikonloppuseminaareihin. Antroposofiassa tarvitaan mielestäni käsitteiden ohella myös havaintoa, kokijoita, henkistä tietoisuutta, muuten uhkaa kirjanoppineisuuden vaara. Vierainamme ovat olleet mm. norjalainen näkijä ja parantaja Are Thoresen(1), israelilainen visionääri Yeshayahu Ben-Aharon(2) sekä saksalaiset antroposofinen lääkäri Volker Fintelmann(3), kirjailija Peter Tradowsky(4) sekä henkinen tutkija Judith von Halle ."

Pentti Aaltonen ja Markku Maula 2006. Kuva: PA kotiarkisto

Pentti Aaltonen sanoo olevansa elämälle kiitollinen siitä, että hänellä on ollut mahdollisuus tehdä 38-vuotta kestänyt työuransa antroposofian parissa.

Antroposofisen liiton pitkäaikaisen luottotyöntekijän ammatillinen leipäpuu ei ehkä ole ollut taloudellisesti kovin mittava mutta henkisesti varmaan sitäkin hedelmällisempi: ajattelun, päänvoimien ohella Pentti on toteuttanut antroposofista virikettä maailmassa myös sydämen ja tahdon voimin.

Antroposofian kohtaaminen

Ensimmäiset kosketuksensa henkisiin lähestymistapoihin ja Steineriinkin Pentti kertoo saaneensa helsinkiläisten Oraansuojelijoiden legendaarisesta Aura-lehdestä 1976 alkaen. Tutustuminen antropofiseen maailmankatsomukseen alkoi Reijo Wileniuksen teoksella Ihmiskeskeiseen kulttuuriin(5) keväällä 1978. Muutamaa kuukautta myöhemmin hänellä oli Porin Jazzeilla – 21-vuotissyntymäpäivänään! – ensikohtaaminen taiteilija Erkki Pirtolan kanssa, joka antoi hänelle varsinaisen ’johdantokurssin’ antroposofiaan ja jonka vinkistä hän oli sitten päätynyt elokuussa ensimmäisille antroposofisille kesäpäivilleen. ”Myöhemminkin antroposofian alkuvuosinani Erkki Pirtola saattoi tuntikausiakin puhua Steinerin esitelmistä kumpuavia, mutta omaperäisiä ja aina luovia ja vapauden hengessä esitettyjä näkemyksiä, joista sain valtavasti inspiraatiota. Toki myös antroposofisten mahtavien luennoitsijoiden Kaisu Virkkusen, Helmer Knutarin ja Reijo Wileniuksen hyvin erilaatuiset esitelmät avasivat ainutlaatuisia näkymiä henkiseen. Siinä painottuivat tunne, tahto ja ajattelu muodostaen jännän kolminaisuuden.”

Mikä sinua kiinnosti antroposofiassa aivan alkuvaiheessa?

"No kyllä se oli antroposofian pyrkimys ottaa henkinen maailma tosissaan. Professori Wilenius osoitti, kuinka henkistäkin todellisuutta voidaan lähestyä ja ymmärtää rationaalisesti. Mutta kesti kuitenkin aika kauan ennen kuin tajusin, että ’minkälaisia verkkoja maailmaan heitämme, sellaisia kaloja voimme sieltä saada’. Esimerkiksi matematiikan avulla ei voida mitään´olennollista´ maailmasta tavoittaa. Matematiikan ja teoreettisen fysiikan kautta ei todellakaan löydetä maailmassa olevaa olennollista henkeä, niiden verkkoon tarttuu vain matemaattis-kokeellisesti kuvannettavissa olevia asioita. Mutta hämmästyttävän pitkälle silläkin tavalla on päästy sitten Galilein ja Newtonin aikojen, heiluriliikkeen ja omenan putoamisen ihmettelystä!"

"Miksemme voisi sitten ajatella että henkinen tiede, hengentiede, on nyt vastaavalla tavalla vasta kehityksensä alussa kuin fysiikka aikoinaan? -Modernin fysiikan kehityksessä on ollut perimmältään kysymys ajatuksen voimasta, matematiikan ja empiirisen tutkimuksen avulla on tunkeuduttu valtaviin syvyyksiin. Miksei voi sitten tehdä myös niin kuin Rudolf Steiner kuvaa: meissä oleva henkis-sielullinen voi olla suorassa vuorovaikutuksessa maailmassa olevan henkisen ja sielullisen kanssa. Ja sitten tämä eteerisen alue, kuinka kasveissa on jotakin mitä mineraalisessa, elottomassa luonnossa ei ole: elämänperiaate. - Koin että on paljon minua lahjakkaampia luonnontieteilijöitä ja että sillä alueella on yleensäkin laajat ihmisintelligenssit käytössä, joten ajattelin käyttää talenttini tai pikemminkin roponi henkisen puolen ihmettelyyn."

Ottihan sekin tosiaan oman aikansa kun ihmiskunta omaksui vuosisatojen kuluessa aurinkokeskeisen maailmankuvan...

"Tärkeää oli lukea myös Steinerin Vapauden filosofia(6), sillä Steinerhan oli myös ’vain filosofi’. Vapauden filosofiaa pystyi omalla ajattelulla arvioimaan, toisin kuin hengentieteen tutkimustuloksia, joita ei kykene todentamaan ilman vastaavia kykyjä. Tervejärkinen ja itsessään spirituaalinen Vapauden filosofia antoi luottamusta hengentieteen perustaan."

"Muusikko ja filosofi Arto Koskinen on sanonut, että tietoisuussielun aikakaudelle onkin erityisen tärkeää se, mitä esim. Vapauden filosofia edustaa; tullaan terveen järjenkäytön avulla henkisen äärelle tavalla, jonka periaatteessa kuka tahansa voi todentaa tunnustautumatta sen enempää materialismiin kuin spiritualismiinkaan(7). Koskisen mielestä myös Krishnamurti(8) oli omalla tavallaan vapauden filosofi, hänkään ei esittänyt opinkappaleita, joita ihmisten olisi pitänyt sokeasti hyväksyä vaan– Steinerin tavoin – piti tietynlaista henkistä `peiliä` ihmisten edessä. Antroposofiaa ei tarvitse lähestyä valmiina oppina tai uskonkappaleena, vaan nimenomaan henkisen kehityksen tienä, niin kuin Steiner on sen esittänyt."

Rudolf Steiner  kuva: RS Archive

Steinerin teokset Totuus ja tiede(9) sekä Vapauden filosofia ovat hengentieteen filosofisesti kestävää perustaa. Vapauden filosofiaa lukiessa voi kokea tietoisuussielun reflektoivan laadun. – Erityisesti Steinerin vastustajat unohtavat usein, kuinka laajalti sivistynyt henkilö filosofian tohtori Steiner oli. Aaltonen mainitsee Jan-Erik Mansikan ruotsinkielisen väitöskirjan(10), josta käy ilmi, "ettei steinerpedagogiikkakaan ole syntynyt tyhjästä." Ei ole todellakaan kyse jostain irrallisesta mystiikasta lähtevistä mielivaltaisista näkemyksistä, vaan Steinerin pedagogisen näkemyksen taustalla vaikuttaa laaja keskieurooppalaisen sivistyksen ja kasvatusperinteen tuntemus.

Steiner jos kuka oli kultivoitunut henkilö; oman aikansa kulttuurin läpäisemä, mutta pystyi myös aidosti ylittämään sen.

"Niin. Tavallaan Steinerin vahvuus on myös hänen heikkoutensa! Hän on niin vahva ja kehityksessään niin pitkällä, että monien on vaikeaa sellaista enää ymmärtää ja hyväksyä. Hän niin sanotusti katoaa horisontin taakse. Toisaalta se on johtanut myös siihen, että hänen seuraajansa voivat pitää häntä täysin erehtymättömänä, kuten Aristotelesta tai Tuomas Akvinolaista on pidetty."

"Steiner itse on kuitenkin todennut että kaikissa tieteissä, myös hengentieteessä, voidaan tehdä virheitä ja että tieteen pitää olla itse itseään korjaavaa, reflektoivaa. – Mielestäni Steiner kuitenkin joissakin yhteyksissä kohteli ehkä turhankin tylysti ja vähättelevästi eri tavalla asioita lähestyviä. Yhteistyökumppaneita ei muista aatevirtauksista ole oikein tuntunut löytyvän, ja antroposofia vaikuttaakin jääneen melko yksin maailmassa."

"Steiner käsittelee valtavan laajoja ja suuria kokonaisuuksia, koko maailmankaikkeutta. Tästä antroposofian universaalista luonteesta pitäisi jo loogisesti seurata, ettei se voi eikä saa olla mitenkään nurkkakuntaista. Antroposofiaa ei pidä jähmettää rajoittavaksi opiksi vaan säilyttää sen laajuus ja henkinen lähestymistapa. – Reijo Wilenius painotti, kuinka tärkeätä on tietää mitä oikeasti tietää ja mitä ei tiedä. Joskus olen huomannut, kuinka ihminen on samastanut omat tietonsa ja Steinerin tiedot niin, että hän puhuu ikään kuin suulla suuremmalla. Tottakai Steinerin kertomista asioista pitääkin puhua, mutta ei dogmaattisesti."

Aaltonen kertoo kuinka aiemmin oli suurehko joukko Steinerin koottuja teoksia tutkivia ihmisiä ja teosten myynnillä kyettiin kattamaan julkaisukustannukset. Teosten myynti on kuitenkin vähentynyt viime vuosina saksankielisilläkin alueilla. "Nykyään ei välttämättä ole enää valmiuksia lukea vaativaa, pitkälauseista, vaikeaa tekstiä, vaikka sinänsä Steinerin lukemisen vaatima ajatustyö on mitä parhainta harjoitusta. Ennustankin että paksujen antroposofisten teosten aika alkaa olla vähitellen ohi." Aaltosen mielestä nyt olisi tarvetta yleistajuisille ja omalla tyylillä tehdyille teksteille. Muuten uhkaa vaara että Steinerin laaja elämäntyö jää liian vähäiselle huomiolle.

Steiner itse on todennut että hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan tulee`filosofinen romaani` Vapauden filosofia parhaiten kestämään aikaa.

"Niin, mutta ei hän ole kuitenkaan voinut tarkoittaa, että hengentieteen sisällöt ja totuudet sinänsä olisivat ohimeneviä. Mutta henkinen tutkimus saa varmaankin vuosikymmenien, ehkä satojen vuosien kuluessa uusia muotoja, jotka ovat sen ajan ihmisille sopivampia."

Sergei O. Prokofjev hengentieteellisessä käsiteajattelussaan(11) ja Judith von Halle(12) Rudolf Steinerin tutkimustuloksiin nivoutuvissa selvänäköisissä tutkimuksissaan edustavat persoonallisia, toisistaan poikkeavia lähestymistapoja hengentieteeseen.  Eikö tämä erilaisuus tulisi nähdä kuitenkin rikkautena?

"Ilman muuta. Tietoisuussielun aikana ei enää ketään pitäisi julistaa pannaan, edes epäsuorasti kielletyksi. On luotettava antroposofian yli 100-vuotisiin juuriin ja siihen, että antroposofia kestää erilaisia tulkintojakin. Oma arvostelukyky viime kädessä ratkaisee sen, mitä itse pitää varteenotettavana."

Tietoisuussielun aika

Steiner painotti kuinka ihminen henkistä maailmaa lähestyttäessä ja erityisesti henkisen maailman kynnystä ylitettäessä tarvitsee vahvistunutta minätietoisuutta ja tervettä arvostelukykyä.

"Ellei ole jo täällä maisessa elämässä kehittänyt vankkaa arvostelukykyä, niin tuskin on mahdollista orientoitua oikein henkis-sielullisessa maailmassa, tunnistaa ja tietää mikä oikeasti on mitäkin. – Ihmisten arvostelukykyä yritetään horjuttaa nykyään rajullakin tavalla. Erityisesti somemaailmat, esim. Facebookin algoritmit saattavat aivan tarkoituksella äärimielipiteitä vastakkain, koska sehän aina kohauttaa. Monet ihmiset innostuvatkin kun saavat vastaansa täsmälleen päinvastaista tietoa, ovat sitten kuumina kuin hellankoukut ja kirjoittavat aivan harkitsemattomia asioita someen. Monet elävät tässä näennäisen kiihkeässä maailmassa, jossa kokevat merkityksiä, vaikka se onkin aika näennäistä eikä välttämättä edes perustu mihinkään. Ollaan myös valmiita uskomaan asioita melko mutu-tuntumalla. Tämä vääristää ajan mittaan ihmisen astraalikehoa, vahingoittaa sitä."

Miten sinä ymmärrät tietoisuussielun ja mitä tarkoittaa tietoisuussielusta käsin toimiminen?

"Tuo mitä äsken tuli esiin, viittaa oikeastaan hyökkäykseen tietoisuussielua vastaan. Minusta tietoisuussieluun kuuluu ennen kaikkea, että pyrimme tietämään, mitä oikeasti tiedämme ja mikä perustuu vain vahvaan luottamukseen. Tietoisuudessa ei ole pelkästään asiat vaan myös itsetuntemus, itsetajunta mukana niin että osaamme arvioida itseämme ikään kuin ulkoapäin. Silloin vasta voidaan pyrkiä oikeaan tietoon. Tämä saattaa hämärtyä joskus antroposofisissakin yhteyksissä, jos ihminen vain ottaa perusteluitta vastaan jotkin asiat. Sellainen ei ole vielä tietämistä; tietoisuussielun kyky on erottaa uskomukset ja se mitä oikeasti tietää."

Voiko ihminen toimia tietoisuussielun voimista käsin, vaikka hän ei vielä tunnistaisikaan kyseistä sielunlaatua tai `minän` henkistä olemusta itsessään?

"Jos ihmisellä on tervettä arvostelukykyä ja tietynlainen ajatteleva, reflektioon kykenevä itsetajunta – vaikka se ei vielä sisältäisikään tietoista ja välitöntä kosketusta henkiseen ulottuvuuteen – niin kyllä sekin on jo tietoisuussielua."

"Kun tietoisuussielun henkinen puoli tiedostetaan selvemmin, lähestytään itse asiassa jo ensimmäistä ihmisen saavutettavissa olevaa varsinaisesti henkistä olemuspuolta, henki-itseä. – Harrie Salman(13) on käyttänyt tietoisuussielusta myös ilmaisua itsetietoisuussielu. Sielusssa on silloin reflektio koko ajan läsnä eikä vain sukeltauduta joihinkin väitteisiin, joita sitten unenomaisesti puolustetaan."

Sen sijaan että ihmiskunnalle olisi auennut henkinen maailma Steinerin tarkoittamassa mielessä, eteemme onkin auennut digitaalinen maailma joka nykyään suorastaan vyöryy kaikille elämänalueille! Siinä myös vaikuttaa eräänlainen korkea henkinen älyllisyys mutta aivan eri laatuisena kuin mitä esim. antroposofia edustaa.

"Niin. Ja haasteena on, miten henkinen tiede voisi ottaa sellaisia valtavia kehitysaskeleita kuin lääketiede, fysiikka, tietotekniikka ovat omalla tavallaan ottaneet. Emme mekään voi jäädä paikallemme, vaan olisi päästävä eteenpäin mikaelisessa hengessä kohti uutta ja tuntematonta. Hengentieteen kanssa samansuuntaisia tai sitä tukevia tutkimustuloksia ja kokemuksia pitäisi tuoda esille muilta tieteenaloilta (niin kuin esim. R.A.Moodyn(14) ja muiden tutkimukset kuolemanjälkeisistä kokemuksista tai George Ritchien ja Eben Alexanderin merkittävät kuolemanrajakokemukset.) Tällaisten samankaltaisuuksien ja siltojen merkitystä ei pitäisi aliarvioida. Sen sijaan aikaisempina vuosina monet ovat olleet antroposofian puolella kärkkäitä etsimään virheitä toisilta, on vallinnut usein aika negatiivinen asenne oikeastaan kaikkeen muuhun kuin antroposofiaan. – Ei ole kovin vakuuttavaa, jos ollaan pelkästään yhden ihmisen tietämisen varassa – eikä se ole vielä tiedettä nykyaikaisessa merkityksessä, jos vertaisarviointi lähes kokonaan puuttuu."

Vaikuttaa siltä että antroposofian vanhat muodot eivät enää puhuttele ihmisiä niin kuin ennen. Varsinkin nuorempaa sukupolvea tuntuu olevan vaikea saada mukaan erilaisiin tilaisuuksiin.

"Totta. Se on vakava ja oikeastaan aika monimutkainenkin ongelma. – Mutta kyllä nykyaikana on paljonkin henkisistä asioista kiinnostuneita ihmisiä. Ennen korona-aikaa Hengen ja tiedon messut tai Minä olen -tapahtuma vetivät valtavasti ihmisiä, ja niissä on ollut mukana paljonkin erilaisia virtauksia. Mutta ne ovat minusta jotenkin pirstoutuneina pieniin erillisiin yksiköihin. Media ei tuo henkistä puolta esille juuri lainkaan, ei YLE, ei Hesari. Henkisiä pyrkimyksiä ja kokemuksia ihmisillä kuitenkin on. Jossain vaiheessa luulisi laajaa näkemystä edustavan antroposofian alkavan kiinnostaa ihmisiä enemmänkin, mutta niin ei ainakaan toistaiseksi näytä käyneen."

Koronasta ja ilmastonmuutoksesta

Antroposofiset lääkärit Georg Soldner ja David Martin asettuvat tietyin varauksin rokotuksen kannalle Covid-19 pandemian taltuttamisessa(15). Ihmisen oman puolustuskyvyn vahvistamisesta (salutogeneesi) he eivät puhu mainitussa kirjoituksessaan. Rokotukset ja salutogeneesi eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia, rokotukset vaikuttavat nopeasti ja puolustuskyvyn vahvistaminen toimii pitemmällä aikavälillä. Mutta kun talo palaa, on palon ennaltaehkäisy jo myöhäistä! Aaltonen kertoo ottaneensa tähän astiset koronarokotukset.

"Jotkut katsovat kykenevänsä salutogeneesillä, luottamuksella ja pelottomuudella torjumaan Covid-19 viruksen. Olkoon niin, mutta ei sellaista pitäisi ainakaan toisille saarnata.”

Trumpin imperium on tekemässä kovaa vastaiskua, kehittelevät jopa omaa some-alustaa… Siellä sitten ´tieto kukkii`! Mitä sinä ajattelet QAnonista ym. salaliittoteorioista?

"Se on useimmiten vain osoitus suuresta arvostelukyvyttömyydestä. Päivän Hesarista luin tänään, kuinka reilusti yli puolet USAn republikaaneista väittää yhä, että viime vuoden presidentinvaalit oli väärennetty. He takertuvat Trumpiin, ja hän mahdollisesti asettuu uudelleen ehdolle v. 2024 presidentinvaaliin. Tällä tavalla totuudenvastaisuus ikään kuininstitutionalisoituu..."

YK:n pääsihteerin mielestä ihmiskunta on matkalla kohti ilmastokatastrofia. Tulevan kahdeksan vuoden aikana ihmiskunnan pitäisi vähentää fossiilisia päästöjään 55 %, mikäli maapallon ilmaston lämpeneminen halutaan pitää 1.5 asteessa, niin kuin jo Pariisin ilmastokokouksessa v. 2015 sovittiin.(16) Mitä ajattelet tästä?

"Näyttää siltä että tavoitteita on aina siirretty turvallisen kauas. – Steinerin mukaan kaiken pahan alkujuuri on egoismissa, eikä sitä voida kitkeä pois niin vain. Itsekkyys, mukavuudenhalu, kyvyttömyys luopua mistään; kaikki tiivistyy näihin. Ja sitten tietenkin terveen arvostelukyvyn puute … että jokin oma jostain hatusta vedetty mielipide olisi painavampi kuin 99 %:lla maailman ilmastotieteilijöistä. Mutta voihan sitä aina sanoa melkeinpä mitä vain tyyliin että ’tätä mieltä minä muuten olen’ ja laittaa Eskon puumerkkinsä paperiin."

Fossiilisten polttoaineiden käyttöönotto ja siitä seuranneet vakavat ympäristöongelmat tuntuvat olevan osa ihmiskunnan yhteistä kohtaloa.

"Niin, mutta tietoisuussieluun liittyy myös kyky irrottautua vanhasta, ettei kaikki ole pelkästään syklistä, aina samaa kiertoa. – On tehty löytöretkiä, on tehty keksintöjä, aikanaan on löydetty myös fossiiliset energialähteet. Ja olisi mielestäni kohtuutonta syyttää menneitä sukupolvia ja vaatia että fossiilisten polttoaineiden käytön rajat ja vaarat olisi pitänyt tiedostaa jo alkuvaiheissa."

"No, toisaalta tuntuu kuitenkin pahalta tietää, minkälaiseen ahneuteen ja lyhytnäköisyyteen on historian saatossa sorruttu. Mutta viimeistään nyt voidaan tietoisuussielulta odottaa tahtoa ja kykyä suunnanmuutokseen, nyt kun se on jo aivan välttämätöntä."

TAKOJA 4/2021

Alaviitteet:

1 Thoresen, Are (2020): Sähkömagneettinen säteily – voiko säteilyn haitan neutralisoida ja jopa tehdä hyödylliseksi? Takoja 2/2020

2 Ben-Aharon, Yeshayahu (2004): 20. ja 21. vuosisadan apokalypsi. Aikamme historiaa antroposofian näkökulmasta. Suomen antroposofinen liitto

3 Fintelmann, Volker (2009): Intuitiivinen lääketiede. Antroposofinen lääketiede käytännössä: perusteet, hoitoaiheet, hoitosuositukset. Suomen antroposofinen liitto

4 Tradowsky, Peter (2010): Ja valo loisti pimeyteen. Suomen antroposofinen liitto.

5 Wilenius, Reijo (1976): Ihmiskeskeiseen kulttuuriin. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen

6 Steiner, Rudolf (1979): Vapauden filosofia. K. J. Gummerus Oy.

7 Koskinen, Arto (1991): Hengen ja sielun dynamiikkaa. Takoja 2/1991. 

8 Krishnamurti, Jiddu (1957):Tuntematon todelliasuus. WSOY.

9 Steiner, Rudolf (1989): Totuus ja tiede. Suomen antroposofinen liitto.

10 Mansikka, Jan-Erik (2007): Om naturens förvandlingar : vetenskap, kunskap och frihet i Rudolf Steiners tidiga tänkande : idéhistoriska perspektiv på Waldorfpedagogiken. 

11 Prokofjev, Sergei O. (2011): Ihmisen minän arvoitus – antroposofinen tarkastelu. Suomen antroposofinen liitto.

12 Von Halle, Judith (2011) : Ja ellei Hän olisi ylösnoussut… Suomen antroposofinen liitto.

13 Salman, Harrie (2020): Sosiaalinen maailma on moderni mysteerikeskus. Takoja 4/2020.

14 Moody, Raymond A. (1979): Kokemuksia kuolemasta. Gummerus

15 Harmanen,Ari (2021): Covid-19 rokotteen hyödyt ja haitat (referaatti). Takoja 3/2021.

16  HS 27.10.2021, s .A 15.