REIJO WILENIUS IN MEMORIAM

Luonnon ohella myös ihmismieltä lämmittävä kevätaurinko kurkistelee uteliaana sisään luentosalin ikkunasta.  Avaraan saliin äsken saapunut  siistiin pukuun sonnustautunut ryhdikäs keski-ikäinen mies tutkii pöytänsä ääressä mietteliäänä papereitaan. Hän on karismaattinen filosofian opettajamme, Jyväskylän yliopiston filosofian laitoksen esimies professori Reijo Wilenius, joka saapuu tänne Jyväskylään  kotoaan Helsingistä luennoimaan. Vuoden 1980 talven ja kevään luentosarjan teemana on ollut 1900-luvun filosofia.

Ennen luentoa Wilenius kertoilee tuttuun tapaansa lyhyesti ja ytimekkäästi tuoreista luontohavainnoistaan.  – Kevään ote näyttää vahvistuvan; auringonpaisteessa räystäät tippuvat, pikkulinnut visertävät ja luonto tuntuu taas vähitellen elpyvän pitkän talven jälkeen.  Valon ja lämmön lisääntyminen tekee epäilemättä hyvää myös ihmiselle.

Talven mittaan on kirkasotsainen filosofimme luennoinut mm. Heideggerista, Husserlista, Sartresta, Leninistä, Wittgensteinista, von Wrightista. Eräällä luennolla Wilenius puhui mieleenpainuvasti Rudolf Steinerin elämäkerrasta ja tietoteoreettisista tutkimuksista, Steinerin tiestä hengentieteeseen. Tänään hän tarkastelee  aatteita yleisemmällä tasolla suhteessa toisiinsa, mm. näkökulmista materialismi/spiritualismi, realismi/idealismi. Professori pohdiskelee muinaisintialaista maaja -käsitettä:  jos minä nyt kävelen päin tätä tuolia niin jalkaani taatusti sattuu - miten se voi olla mahdollista jos materia, siis sekä tuoli että jalka, olisi vain harhaa, maajaa?

Kuuntelen luentoa salin takarivissä korvat höröllä. Minusta on aina kiintoisaa kuunnella Wileniusta vaikka en aina filosofin kaikkia - erityisesti hegeliläisiä hengenfilosofisia- ajatuskulkuja kertakuulemalla toki ymmärräkään. Wilenius artikuloi yleensä selkeästi ja rauhallisesti, hänen elävässä mutta täsmällisessä sanankäytössään tuntuu usein persoonallista, lämminhenkistä voimaa. Omakohtaisten kokemusten kuvaukset ja mehevä huumori antavat luentoihin omat mausteensa.  -Wileniuksen luennoilla tuntuu vallitsevan poikkeuksetta miellyttävä vapauden ilmapiiri. Yliopistovuosina itselleni sangen tutuksi tullut sielun angstin ja tyhjyyden tunne hieman väistyy kiinnostavien ja inspiroivien aatosten tieltä.

Luennon aikana salissa näkyy kiertävän jokin isokokoinen paperiarkki, johonka suurin osa opiskelijoista kirjoittaa nimensä.  Paperiarkki osoittautuu Reijo Wileniukselle tarkoitetuksi onnitteluaddressiksi;  ´Lämpimät onnittelumme 50-vuotiaalle filosofian professorille!` Mielelläni kirjoitan oman nimeni addressiin muiden jatkoksi.

Filosofian opettajani etäinen hahmo tuli myöhemmin tutummaksi Snellmankorkeakoulussa opiskellessani ja joissakin antroposofisissa seminaareissa. Vuosien myötä tutustuin hänen ajatteluunsa myös kirjojen ja lehtikirjoitusten välityksellä. Aidon filosofin tavoin Wilenius todella arvosti ajattelua ihmisen korkeana henkisenä kykynä:  "Ei ihminen  ajattelusta mihinkään pääse."  Hänen suomalaisuutta henkivän persoonallisen ilmaisunsa laatu - mm. filosofisten käsitteiden selkeys, ytimekkyys, johdonmukaisuus ja elävyys - jätti varmaankin monien tajuntaan aktiivisia muistijälkiä.

Wileniushan ei itse luonut varsinaisesti mitään uutta filosofista järjestelmää tai katsomusta, vaan hän kunnostautui ymmärtääkseni erityisesti erilaisten filosofioiden modernissa tulkinnassa tavoittaen niiden olemuksellisuuden ja merkityksen filosofian historiallisessa kehityksessä yleensä.  Suomalaisuustaistelija J.V. Snellmanin hegeliläinen hengenfilosofia tuntui olevan lähellä hänen sydäntään.  Wilenius osoitti myös oivallisesti kuinka Rudolf Steinerin filosofinen tietoteoria ja siihen perustuva käsitys ihmisen vapaudesta,  Vapauden filosofia, juurtuu klassisen saksalaisen idealismin hedelmälliseen ajatusmaaperään ja kuinka tiede hengestä, hengentiede, saa siten johdonmukaisen filosofisen perustelunsa. 

Reijo Wileniuksen ansiot vaihtoehtoisen pedagogiikan pioneerina ja kehittäjänä Suomessa ovat kiistattomat (hän oli mm. mukana perustamassa maamme ensimmäistä Steinerkoulua Helsinkiin 1955 ja Snellmankorkeakoulua 1980).  Wilenius toimi myös - modernin eettisen individualismin, ihmisen vastuullisen vapauden puolustamisen ohella - ajanhenki Mikaelin ja  suomalaisen kansanhengen eräänlaisena asiamiehenä paitsi aikansa merkittävänä kulttuurivaikuttajana niin myös tuodessaan pontevasti esiin suomalaisen kulttuurin, kansallisten herättäjien ja Kalevalan merkitystä Suomen kansalle ja muullekin maailmalle.

Snellmankorkeakoulun pienemmissä puhetilaisuuksissa Wilenius tuntui mielellään jakavan käytännöllisiä elämänohjeita nuorelle kuulijakunnalleen.  Meditaation, käytännön taitojen ja luontosuhteen kehittämisen ohella reipas idealinkomme kannusti nuoria kuulijoitaan myös liikunnan, erityisesti kävelyn harrastamiseen.  Kävelyn luontainen rytmi sopii ihmiselle mainiosti paitsi liikunnallisesti niin myös ajattelun kannalta; Platonin filosofikoulussa antiikin Ateenassa tärkeä opetusmetodi olivat pitkien puutarhakävelyjen yhteydessä harjoitetut keskustelut, dialogit, oppilaiden ja opettajien kesken. -Pilke silmäkulmassaan Wilenius kehotti meitä myös opettelemaan jaloa pilkkimisen taitoa.  Ihmisen tajunnassa on ikäänkuin jäykistyneiden ajatusten, mielikuvien ja tunteiden  ohuen jääkerroksen alla vapaasti virtaava elävien ajatusten ja ideoiden alue. Sieltä, tajunnan syvyyksistä, pitäisi ihmisen opetella luovasti pilkkimään elämän vaihtelevissa tilanteissa toimivia ajatuksia ja ideoita..

Henkilökohtaisempaan vuorovaikutukseen Wileniuksen kanssa pääsin erään pienryhmätyöskentelyn ja kahdenkeskisten keskustelujen myötä. Ryhmätyössä Wilenius osoittautui ystävälliseksi, luovaksi ja aidosti kaikkien ajatuksista kiinnostuneeksi ryhmän jäseneksi mitenkään omaa rooliaan korostamatta.  Kahdenkeskisissä keskusteluissa Reijo kuunteli valppaasti ennenkuin loihe itse lausumaan, suorasukaisen ja rehellisen kantansa asiaan kuin asiaan sanoen.  - Nuoruuteni tunnemyrskyissä  sain filosofian ja ajattelemisen taidon opettajaltani ystävällisiä neuvoja ja hyvää opastusta sielullisten vaikeuksieni hoitamiseen. Reijo Wileniukseen liittyviä muistojani sävyttää siten kunnioituksen ohella pysyvä kiitollisuuden tunne.

PS Tässä kirjoituksessa pitäydyin lähinnä Reijo Wileniukseen liittyviin  henkilökohtaisiin muistoihini enkä edes yrittänyt arvioida hänen poikkeuksellisen mittavaa ja merkityksellistä elämäntyötään aikansa suurena kulttuurivaikuttajana.

Reijo Wileniuksen elämäntyöstä pähkinänkuoressa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Reijo_Wilenius