TAIDETTA IHMISEN JA LUONNON EHDOIN

-Pekka Kainulaisen haastattelu

                                                        

                                                                   

Kainulaisen performanssi New Yorkissa 2009 (omakuva)

                                                                                    
                                                             teksti ja kuvat: Ari Harmanen

Pekka Kainulainen on pitkän tien lohjalainen taiteilija. Syksyllä 60v. täyttänyt taiteiden moniottelija on kansainvälisestikin tunnettu performanssitaiteilija. Pari vuotta sitten vuokraamallaan Sammatin entisellä työväentalolla Kainulainen veistää, piirtää, soittaa, maalaa - ja järjestää kesäisin kuvataiteilija Iiris Pessan kanssa videofestareita. Hän tekee myös tekstejä, biisejä ja videoita ynnä kaikenlaista muutakin kiinnostavaa. Energisen Kainulaisen elämänmittaiselle taiteilijauralle ei päätepistettä ole näköpiirissä.

Pekka kertoo tykänneensä kouluaikoina erityisesti piirtämisestä. Ujolle koulupojalle olivat kuvaamataidon opettajat koulussa tärkeitä henkilöitä. Taiteilijan ammatti käväisi mielessä ja puheissakin aina silloin tällöin.

Kainulainen kertoo muistavansa hyvin sen hetken 70-luvun loppupuolella kun havaittiin silloisen vaimon kanssa öljyvärien alennusmyynti kirjakauppa Harjun näyteikkunassa Järvenpäässä. "Mä ostan Pekka sulle nyt öljyvärit ja ryhdyt maalaamaan", oli Eeva vaimo tokaissut. Niin sitten tapahtuikin. Aloitteleva taiteilija ryhtyi opettelemaan maisema- ja muotokuvamaalausta. Pian hän kuitenkin huomasi pellonpientareella istuessaan kuinka vaikeata onkaan saada esim. syvän vihreä sävyineen aitona kankaalle. "Pitää olla paljon innostusta että jaksaa yrittää vaikka kaikki ensin tuppaakin menemään pieleen.

Opetusta ja ohjausta maalaamiseen Kainulainen sai Hyvinkään taidekoulun iltalinjalla 1978-79. Ammattitaitoiset opettajat, taidehistoriaan perehtyminen ja kurssikaverit antoivat hyvää osviittaa tuleville töille. Taidekoulussa Pekka tutustui ensimmäisen kerran Vincent van Goghin elämäntyöhön.
90-luvun alkupuolella Kainulainen oli perustamassa Kanneljärven Opiston kuvataidelinjaa Lohjalle yhdessä rehtori Risto Kaukiaisen kanssa. Taiteilija Iiris Pessa tuli mukaan vähän myöhemmin. Kainulainen toimi opiston Taidelinjan vastaavana opettajana vuosina 1991-94, ja sen jälkeen tuntiopettajana. Hän on pitänyt myös luentoja ja lyhytkursseja ympäri maata eri taidealojen oppilaitoksissa.

"Maisemamaalaus on mulle edelleen tärkeätä enkä välitä onko se nyt niin muodinmukaista vai ei. Maalaaminen merkitsee mulle eräänlaista rukoushetkeä luonnon kauneuden äärellä. Tykkään maalata erityisesti keväällä, maaliskuussa, kun auringonvalo, lumi ja sinisen erilaiset tummat sävyt luovat hienoja kontrasteja. -Rahoituksen pitäisi kuitenkin olla paremmin kunnossa että olisi enemmän mahdollisuuksia ja voimavaroja maalaamiseen. Yksinäinen työ luonnon äärellä vaatii aina aikaa ja rauhoittumista." - Vuosien kuluessa Kainulainen on saanut lukuisia stipendejä ja apurahoja eri tahoilta ja ne ovatkin helpottaneet taloudellisissa vaikeuksissa elävän taiteentekijän työtä.

Nuori perhe muutti Sammattiin pieneen mökkiin asuntolaina niskassaan v.1986. Vaimon opettajaystävä oli suositellut Kainulaisille Vapaata kyläkoulua, ja tässä Suomen toistaiseksi ainoassa maaseudulla toimivassa Steinerkoulussa perheen kaksi lasta sitten peruskoulunsa kävivätkin. "Lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja voidaan koulun kautta tukea ja kehittää", Kainulainen sanoo koulun toimintaa yli 30 vuotta seuranneena, itsekin toiminnassa mukana olleena.

Kainulaisen performanssi Narinkkatorilla 4.2.2017 (kuva AH)

PERFORMANSSI

Performanssitaide rantautui Suomeen 80-luvun alkupuolella. Esityksessä toimitaan ennalta laaditun suunnitelman tai/ja improvisaation mukaan. Taiteilijan välineenä on oma keho, ja kaikki tapahtuu tässä ja nyt suorassa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.

Kainulainen kiinnostui ja innostui performanssista nopeasti koska se tuntui antavan köyhälle taiteilijalle oivallisen väylän vapaaseen itseilmaisuun. Asuntolaina ja työtilojen puutekaan eivät häirinneet. Hän vertaa performanssia punkrockiin jossa voi vapaasti soittaa ja esiintyä vaikka ei kovin hyvin osaisikaan. "Ja mullahan on aina ollut sielu jollain tavalla vähän solmussa... Kova tarve jäsentää omaa kokemustani ja ihmisenä olemistani tässä elämässä, päästää paineita ja tehdä jotain uutta. - Olen varmaan performanssitaitelijana vähän parempi kuin maalarina. Mutta molemmissa olen pyrkinyt yhdistämään luonto- ja taide-elämyksen, jolloinka tasapaino ja perspektiivin hahmottaminen mahdollistuu."

Vuosien kuluessa kansainvälistäkin mainetta saavuttanut performanssitaiteilija katsoo uransa alkaneen v. 1983 eräässä YLEn radio-ohjelmassa. Ennalta suunnitellun lyhyen musiikkiesityksen jälkeen hänen oli ryhdyttävä ohjelmantekijän vaatimuksesta improvisoimaan. "Muistan hyvin sen pahenevan kauhun tunteen kun tajusin olevani suorassa lähetyksessä ja jotain sanottavaa piti keksiä ja äkkiä. Alkoi tulla ulinaa ja parkumista, ryhdyin hokemaan ´ime, ime, ime...´ yhä kovemmalla ja kovemmalla äänellä. Myöhemmin olen tajunnut että sehän oli tavallaan syntymä!"

Kainulainen kertoo että muutama kuukausi tämän jälkeen radioesityksen kuullut Erkki Pirtola soitti ja pyysi häntä tekemään performanssia Pirtolan ja Miina Äkkijyrkän taidenäyttelyn avajaisiin. Kainulainen suostui, ja siitä alkoi myös taiteilijoiden aina Erkin kuolemaan saakka kestänyt hedelmällinen yhteistyö ja ystävyys.

Kainulaisen performanssin sisältöjä ovat erilaiset luontohahmot ja -elementit, mutta myös muovikulttuurin esineistö kelpaa materiaaliksi ." Kuplamuovisamaanit ja itkuvirsiliikemiehet muodostavat maailmaa parantavan tehoyksikön, Intiaaniasiain Toimiston. Sen puitteissa oma arkihuolien ryydittämä elämäni ja tragikoomisten hahmojeni taide-elämä limittyvät toisiinsa muodostaen mielikuvan uudenlaisesta Suomi-kulttuurista, unohdetusta tulevaisuudesta, toivosta." (www. pekkakainulainen.fi)

Kainulaisen sarvipäät ja esteettistraaginen Kukkapää alkavat vähitellen olla tunnettuja hahmoja eri puolilla Eurooppaa ja USAssakin. Pekka muistelee useita tunteja kestänyttä performanssia Brooklynin sillalla New Yorkissa kesällä 2009, yleisönä kaikkien rotujen edustajia eri puolilta maailmaa; auringon vähitellen laskiessa Vapauden patsaan suunnalla syntyi koskettava sosiaalisen yhteisyyden tunnelma. -Pietarissa oli kerran joku siperialainen alkuperäiskansan edustaja tullut kyyneleet silmissään kiittämään Kainulaista luontoaiheisesta performanssista. -Viimeksi Kainulaisen kukkapäinen hirvennahkaan kääriytynyt performanssihahmo on ollut estradilla Kampin Narinkkatorilla 4.2. Luontoliiton järjestämässä Luonnon 100 helmeä tapahtumassa. Mieleenpainuva hetki myös allekirjoittaneelle (ks. video YouTubessa videokanavallani osoitteessa https://youtu.be/gvRHQk3IBC8 ).

Kesällä 2011 Kainulainen oli perustamassa Paikkari Performancea Sammattiin (ekan happeningin esiintyjiä olivat mm. Roi Vaara, Johannes Samaani Setälä ja Erkki Pirtola). Jokakesäinen taidetapahtuma vanhan torpan idyllisessä miljöössä on kerännyt runsaasti kiinnostunutta yleisöä ja omaperäisiä performanssitaiteilijoita eri puolilta maailmaa. Nykyisin tapahtuman järjestäjänä toimii Kainulaisen tytär Katri Tsintsilla Kainulainen. Ensi kesän (5.8) teemana on skandinaaviset mytologiat.

VIDEOT JA PIRTOLA

Ensimmäisen VHS-videokameransa Kainulainen hankki 1984 "lapsilisärahoilla, salaa vaimolta". Siitä lähtien hän on kuvannut, koska liikkuva kuva ja tarinoiden kertominen videolla kiinnostaa. - Kesällä 2015 Kainulainen järjesti yhteistyössä nykyisen elämänkumppaninsa kuvataiteilija Iiris Pessan kanssa Sammatin vanhalla työväentalolla kaksipäiväisen Liikkuvan kuvan festivaalin. Lupaavasti alkanutta ja yleisöä kiinnostanutta videofestaria on tarkoitus jatkossakin järjestää.

Kainulainen luonnehtii nuoruusaikojensa työskentelytapaa niin arvaamattomaksi ja poukkoilevaksi, "nuorena join viinaa ja olin kuin epäluotettava säikky eläin" , ettei pitempiaikainen koulutus tai säännöllinen työskentely elokuva- tai teatterialalla olisi ehkä edes onnistunut. Hän kokee olleensa aina aika huono ryhmätöissä, ja siksi yksin työskentely tuntuukin sopivan paremmin. - Vuosien kuluessa työskentelytavat ovat selkeytyneet ja jäsentyneet ja alkoholikin ollut kokonaan poissa kuvioista jo viitisentoista vuotta.

Kangasniemellä v. 1985 järjestetty Suomen Aino kesänäyttely Kalevalan 130v juhlavuonna on jäänyt Kainulaisen mieleen erityisen tärkeänä henkilökohtaisena kehitysvaiheena. Siellä Kainulainen tutustui paremmin myös Erkki Pirtolaan, josta tuli hänelle paitsi hyvä kaveri niin myös opas taiteilijan työhön. Yhdessä Pirtolan ja Johannes Setälän kanssa kehiteltiin Kangasniemellä Kalevala-aiheista yhteisperformanssia, joka jäi vaikuttamaan kaikkien kolmen taiteelliseen ajatteluun. Kesää Kangasniemellä ja pitkäaikaista suhdetta Erkki Pirtolan kanssa Kainulainen luonnehtii omaksi "taiteiden korkeakoulukseen".

Kainulainen muistelee viime vuonna keskuudestamme poistunutta Pirtolaa erityisellä lämmöllä ja kunnioituksella: "Erkki aina tuki mua ja ohjasi mua omalle tielleni, neuvoi mikä siinä mun tekemisessä on tärkeetä, mikä pois heittämisen arvoista. Erkki kannusti mua niissä asioissa missä mä olin hyvä."

"Erkki oli jo tutustuessamme hyvin luova ja impulsiivinen. Siinä rinnalla kulkiessani sain kosketuksen asioihin jotka kiinnostivat muakin; Kalevalan mytologia, luonto, taide. Erkkihän tutki monenlaisia ilmiöitä ja kohtaloita, hän piti mullekin pieniä luentoja Cagesta, Beuysista, van Goghista, Steinerista...Hän kehotti muakin menemään rohkeasti tiedostamattoman alueelle. Hänen ehkä tärkein opetuksensa mulle oli että mennään kohti ´sivistymätöntä itseämme` ja löydetään sieltä jotain arvokasta."

Kainulainen muistelee kuinka Pirtola tarttui elämänsä ensimmäisen kerran hänen videokameraansa Kangasniemellä ja innostui kuvaamisesta välittömästi. Siitä lähtien kamera kävikin sitten ahkerasti ja yhteisiäkin pienimuotoisia produktioita syntyi. "Erkki oli meidän naurettavan elokuvatuotantoryhmämme ohjaaja ja minä surkea näyttelijä, monitoimimies, joka vipelsi kameran edessä kaikkea mitä ohjaajan päähän pälkähti. -Aikuisten miesten leikinomaista itseilmaisua!"

"Aikaisemmin olin hoitanut ahdistuksiani ja jännitystäni viinan avulla, alkoholismiin saakka... Mutta sitten tulivat kuvioihin performanssi, videot ja Erkki Pirtola, ja löytyi paljon terveemmät tavat hoitaa jännitystä ja pelkotiloja. Nyt saatoin käyttäytyä hölmösti, tehdä järjettömiä tekoja ilman itsensä munaamisen pelkoa, jopa ilman viinaa. Ja ehkä se sitten ei aina niin hölmöä lopulta ollutkaan, ehkä nousikin esiin jotain meille suomalaisille yhteistä."

                                                                    taiteilija ja Taivaan rumpu -kirjan kuvitusta   (kuva AH)

TAIVAAN RUMPU

Taiteiden moniottelija soittaa myös kitaraa, laulaa ja tekee omia biisejä. Omasta elämästään kertova trubaduuri ja jutunkertoja oli hyvässä vireessä Sammatin kyläbaari Tuuheikon 40-vuotis taiteilijajuhlaillassa: täysi tupa ja sympaattinen paikallinen artisti saivat yhdessä aikaan mukavan iltamatunnelman. 

Omien biisiensä ohella Kainulainen on tehnyt laulutekstejä viime vuosina myös progressiivista metallia esittävälle Amorphikselle. Yhteistyö maailmallakin menestystä saavuttaneen Amorphiksen kanssa alkoi v. 2007 bändin edellisen albumin sanoittajan Paavo Haavikon poistuttua yllättäen Yläkerran Orkesteriin. Yhteistyön tuloksena on tähän saakka syntynyt viisi Kainulaisen sanoittamaa albumia; laulujen aiheina ensimmäisillä levyillä Kalevalan mytologia sankareineen, viime aikoina myös sanoittajan omat performanssihahmot, luonto, ilmastonmuutos ja yhteiskunta. - Kainulaisen Amorphis sanoitukset ilmestyvät lähiaikoina sekä suomen- että englanninkielisenä Taivaan rumpu teoksena , joka on sanoittajan omin piirroksin kuvitettu. 

Vantaan taidemuseo Artsissa on avautunut 16.3 Vallaton -taidenäyttely jatkuen eri kattauksin 14.1.2018 saakka. Näytteille asettelu on Pekka Kainulaisen ja taiteilija Iiris Pessan yhteistyötä, ja siellä nähdään myös performanssia. "Meillä on sinne iso, mielenkiintoinen työ tekeillä, monenlaisia osasia ja elementtejä. Mukana on myös tekemäni Erkki Pirtolan haastatteluvideo", kertoo Kainulainen lähestyvästä näyttelystä. 

TAKOJA 1/2017 

 

Kainulainen Sammatin ent. Työväentalon työhuoneellaan  (kuva AH)